Osa 4: Lakanat lepattavat

Benjamin on ottanut tavakseen hiippailla tontilla ilkeästi virnuillen, jäteastiaa potkiskellen ja sanomalehtiä varastellen. Lopulta Joonas saa tarpeekseen ja rökittää Benjaminin.

"Lakkaa häiritsemästä vaimoani, saasta! Jos ymmärrät oman parhaasi, et astu enää rajojemme sisäpuolelle." Hyvä Joonas, lyö sitä! Krhm siis. Väkivalta on väärin jne. Matleena katsoo miesten tappelua kauhuissaan. Hän on kiltti ja herkkä luonne ja järkyttyy kovin miehisen välienselvittelyn näkemisestä.

 Kun Benjaminia ei näy puiden takana vakoilemassa, vastanainut pari käyttää aviollisia oikeuksiaan melko ahkeraan.

Ja senhän tietää mitä siitä seuraa.

 Matleena suorastaan pursuaa onnea raskaudestaan, eikä pahoinvointikaan nitistä hänen iloaan. Lapsi! Ihana oma tuhiseva käärö, viimeinkin! Kyllä huomaa, että Matleena on perhetavoitteinen. Meidän on rakennettava talo, Matleena miettii. Lapsen on saatava syntyä oman kodin seinien sisäpuolella. Ja muitakin asioita olisi mukava harrastaa siellä seinien sisäpuolella.

Joonas saa pahahiksi ylennyksen, ja hänen rahoillaan rakennetaan pieni mökki. Matleena on aivan haltioissaan - vihdoin hänellä on oikea koti! Talon vaatimattomuus ei Matleenaa haittaa, pääasia että on katto pään päällä.

Uutta kotia juhlistetaan melko äänekkäästi.

Matleena astuu ilolla vaimon asemaan. Hän peittää päänsä kuten naineen naisen tulee. Nyt hänestä ei enää puhuttaisi pahaa, onhan hän kunniallisesti naimisissa. Matleena on tyytyväinen voidessaan peittää villit hiuksensa, jotka eivät koskaan tuntuneet oikein sopivan hänen sopuisaan ja vakavaan luonteeseensa.

Matleena huomaa ajatustensa muuttuvan hyvin, tuota, yksipuolisiksi. Juuri muuta kuin heiluvia lakanoita ei mielessä pyöri. Onneksi en ryhtynyt nunnaksi, Matleena hihittelee mielessään. Olisin jäänyt paljosta paitsi. Kyllä on syntistä meininkiä, perillinenkin on jo saatu alulle. Onhan aviollisia velvollisuuksia hyväksyttävää harjoittaa muutenkin, mutta hieman saisivat lihallisia himojaan hillitä. Noh, ovatpahan sentään naimisissa toisin kuin aluksi...

Ja taas sitä mennään.

Benjamin ei tottele Joonaksen uhkausta, vaan häiriköi edelleen Matleenaa. Onneksi Joonas on tällä kertaa töissä, joten uutta tappelua ei synny. Matleena yrittää olla kiinnittämättä Benjaminiin huomiota. Hän ei jotenkin osaa pelätä Benjaminia, vaikkei enää tunnekaan mitään tätä kohtaan.

Joonas ja Matleena ovat aivan umpirakastuneita toisiinsa. (He ovat pelini ensimmäinen pari, joilla on kolme salamaa.) Huokailusta ja vislailusta ei meinaa tulla loppua ollenkaan, ja pari on koko ajan käpälöimässä toisiaan. Oma talo saatiin pystyyn sopivasti ennen talven tuloa, ja Matleenan vatsakin alkaa jo pyöristyä suloisesti.

Jestas sentään, eikö tuo nainen ajattele mitään muuta? Ja kylpee keskellä talvea ja vielä ulkona! Heti sisään siitä, saat vielä kuolemantaudin ja Sunnevan suku tyssää alkuunsa.

Ja kukas se siinä... Huoh. No, ainakin sen naama sinertää lupaavasti. Toivon mukaan se onkin Benjamin, joka kuolla kupsahtaa.

Matleena haluaa olla hyvä ja osaava vaimo, ja valmistaa jatkuvasti herkkuaterioita miehelleen. Kovin ihmeellisiin ruokiin heillä ei tosin ole varaa, mutta hyvä emäntä loihtii aterian mistä vain.

Lopulta eräänä huurteisena pakkaspäivänä Matleenan poltot alkavat. Joonasta ei kumma kyllä näytä paljon kiinnostavan, vaikka hän muuten on rakastava ja huolehtiva aviomies. Mutta olut on juotava loppuun vaikka vaimo synnyttää. Miehet...

Voi mikä ihana pallero! Vauva on tyttö ja saa nimen Matilda. Matleena on niin onnellinen tullessaan vihdoin äidiksi, ettei osaa pettyä tyttölapseen. Perijä olisi tietysti saatava ennen pitkää, mutta he ovat Joonaksen kanssa vielä nuoria. Me saamme vielä paljon tyttöjä ja poikia, Matleena haaveilee. 

Joonas on huomattavasti kiinnostuneempi vauvasta kuin synnytyksestä. Hän suorastaan jumaloi pientä tytärtään, ja livahtaa vähän väliä hellimään tätä. 

Oma lapsi on suuri siunaus elämässä, ja onneksi lasten tekeminenkin on hauskaa, Matleena tuumii. Ei taida Matleena vieläkään oikein muuta ajatellakaan...